Näyttelyssä pitkästä aikaa ... Oli mukava katsella jälleen kerran kehän toimintaa ja todeta, että meillä on sprigereissä hyvä taso. Kehässä ei tällä kertaa ollut ketään ylitse muiden. Koirat menivät omilla vahvuuksilla jatkoon. Ainut mitä ihmettelin, oli tuomari Saija Juutilaisen mieltymys nuoriin koiriin. Vanhemmat koirat eivät nousseet kilpailuluokassa. Vaikka tässä on tietenkin hiukan jo omalehmä ojassa kun katson luetteloa. Olen tyytyväinen saamiimme tuloksiin kaikista huolimatta. Tuomari teki hänelle ominaista hyvää työtä, josta pidän erityisesti.
Mörrillä oli arvosteluluokassa hiukan traivin puutetta, joka sitten yltyi parhaimmille kilpailuluokassa, joka tietenkin hiukan minua harmittaa, että liian myöhään hän näytti askelluksensa täydessä mitassaan.
Milli näytti jälleen hyvän traivinsa heti Riikan hyvällä ohjeistuksella. Mutta ylpeys puuttui ja se näkyi Millin liikunnassa harmikseni. Jostain kumman syystä Milli laskee pään selän jatkeeksi kun ei hänellä ole intoa näyttää itseä ja tämä vie häneltä sen tyylikkyyden. Mutta ensikerralla...
Mufa se liikkuu mahtavalla traivilla, jonka jokainen kehän laidalla sai huomata! Nuorenkoiran intoa on ilo seurata. Tällä koiralla on isänsä luonne, joka näkyy iloisena hössöttämisessä ja sosiaalisena valona vaikka kilpakaveri yrittikin uhota hänelle. Mufa ei mokomasta piittaa.
Nuorin kehässä käviä meiltä oli Melle, joka rakastaa kantaa Annelle lelua, joka ilmeisesti pudotti kilpailuluokan sijaa. Mellellä on aikaa...